Tiibetintinspanielin tulee todellakin olla iloinen ja eloisa, valpas havainnoitsija. Tiibetinspanieli on hyvin aito ja alkukantainen, minkä vuoksi se voi reagoida vieraisiin ihmisiin ja epätavallisiin tilanteisiin voimakkaasti. Jopa vanhemmilla, kokeneillakin koirilla voi olla tapana käyttäytyä pidättyvästi ja säilyttää tietty etäisyys aina aluksi. Tätä varautuneisuutta ei pidä sekoittaa pelokkuuteen ja hermostuneisuuteen. Tiibetinspanieli näyttää tasapainoiselta ilman turhia liioiteltuja yksityiskohtia. Se ei saa olla liian lyhyt kuonoinen, liian turkikas tai liioitellun lyhyt selkäinen. Kaikkien näiden ominaisuuksien tulee olla tasapainossa, jotta koira voisi näyttää viehättävältä. Myös rotumääritelmässä painotetaan monessa kohdassa sanaa kohtuullinen. Koko koiran tulee antaa vaikutelma luonnollisesta tasapainosta ja arvokkaasta itsetietoisuudesta. 

Pää 
Pieni suhteessa runkoon, ylväästi kannettu. Uroksilla urosmainen, mutta ei karkea. Kallo-osa hieman holvautunut, kohtuullisen leveä ja pitkä. Otsapenger loiva, mutta selvästi havaittavissa. Kuono keskipitkä, tylppä ja täyteläinen, poimuton. Leuka riittävän syvä ja leveä. Kirsu mieluiten musta. 

Tiibetinspanielin pään ja sen osien keskinäisten suhteiden tulee antaa rodulle tunnusomaisen, aidon itämaisen leiman. Pään tulee olla nimenomaan pieni suhteessa runkoon. Suuripäinen tiibetinspanieli ei voi antaa elegenttia ja ylvästä vaikutelmaa. Karkea pää taas vaikuttaa raskaalta ja surumieliseltä. Molemmat vaihtoehdot ovat kaukana toivotusta valppaasta, liehittelevästa ja tarkkailevasta aristokraatista, joka kantaa ylhäällä pientä sopusuhtaista päätään. Kallon ja kuono-osan tulisi olla täydellisessä tasapainossa - kumpikaan ei saisi hallita kokonaisuutta. Kallo-osan tulee olla hieman kupolimainen siten, että siihen voisi kuvitella asettavansa pienen "myssyn". Kallo-osa ei siis saa olla pyöreä tai tasainen.Otsapenkereen tulee olla loiva, mutta selvästi havaittavissa. Liian voimakas otsapenger antaa vaikutelman alas laskeutuvasta kuono-osasta. 

Kuono-osa ei saa olla liian lyhyt tai kiinanpalatsikoiramainen, eikä siinä saa olla ryppyjä. Otsan ja kuono-osan karvapeite ja väritys muodostavat joskus varjostuksia, jotka vaikuttavat poimuilta. Nämä ns. frown-lines ovat erittäin toivottuja, eikä niitä pidä sekoittaa poimuihin. Kuonon tulee olla täyteläinen kaikilta puolilta katsottuna, myös huulien tulee olla täyteläiset. Suuret ja raskaat huulet, jotka peittävät alaleuan, ovat virheelliset. Selvästi havaittava alaleuka antaa kuonolle oikean, tylpän profiilin. Liian heikko alaleuka tekee koiralle kettumaisen ilmeen. Turhan voimakas alaleuka saa koiran taas näyttämään hauelta. Huulien, silmäluomien ja kirsun pigmentin tulisi olla musta. Heikko pigmentti häiritsee ilmettä liikaa, kasvoista tulee ilmeettömät. Tiibetinspanielin tulee olla ilmeikäs. 

Silmät 
Tummanruskeat, soikeat, kirkkaat ja ilmeikkäät. Keskikokoiset. Melko kaukana toisistaan, mutta eteenpäin katsovat, silmäluomet mustat. 

Soikeat, miltei mantelin muotoiset silmät ovat ainoastaan keskikokoiset, eivät yhtään sen suuremmat. Liian lähellä toisiaan sijaitsevat silmät antavat tiibetinspanielille epätyypillisen ilmeen. Liian kaukana sijaitsevat, usein liian suuret silmät antavat koiralle pegingeesimäisen ilmeen. Silmät eivät saa olla suuret, pyöreät ja "täyteläiset". Silmän valkuainen ei saisi näkyä kuten japaninspanielilla. Yhtä virheellinen on pehmeä cavalierimäinen ilme. Ilmeen tulee olla arvokas. Tiibetinspanielin katse suuntautuu tuntemattoman ohi tai läpi, on yksinkertaisesti näkemättä tätä henkilöä. Osittain tai kokonaan sininen silmä ei missään tapauksessa ole toivottava. Silmien on oltava tumman ruskeat. 

Korvat 
Keskikokoiset, riippuvat, täysikasvuisella runsashapsuiset. Melko korkealle kiinnittyneet. On toivottavaa, että korvat kohoavat hieman kallosta, mutta ne eivät saa olla kevyet. Suuret, raskaat, matalalle kiinnittyneet korvat epätyypilliset. Tiibetinspanielin korvien tulee olla ilmeikkäät ja liikkuvat. Raskaat ja elottomat korvat ovat virheelliset. 

Korvien tulee olla kiinnittyneet päälaen korkeudelle, ei silmien korkeudelle. Niiden tulee olla suhteellisen kevyet, mutta ne eivät saa lentää tai muistuttaa sheltien korvia. Korvahapsut ovat jatkeena harjan ja kaulan karvoituksella, ja ihanne tapauksessa peittävät koko korvalehden. 

Purenta 
Lievä alapurenta. Hampaat tasaisessa rivissä ja alaleuka kulmahampaiden välistä leveä. Täysi hampaisto toivottava. Suun ollessa kiinni kieli ja hampaat eivät saa näkyä

Hampaiden vähenemisestä on tullut valitettavan yleinen ilmiö, johon tulisi kiinnittää huomiota. Kuuden etuhampaan sijasta leuoista löytyy neljä hammasta. Huolestuttavinta on, että monesti näihin leukoihin ei mahtuisikaan useampia hampaita. Toisena ongelmana on kahdessa, jopa kolmessa rivissä sijaitsevat hampaat, vaikka lukumäärä olisikin kuusi. Tärkeätä on kiinnittää huomiota leuan riittävään syvyyteen ja leveyteen,jotta kaikille hampaille olisi tilaa. Kieli ei missään tapauksessa saa näkyä suun ollessa kiinni. Tiibetinspanielilla on omalaatuinen tapa antaa alahuulensa roikkua rentona, kun se ei ole riittävän kiinnostunut ympäristöstään. Tällöin alahuulen hampaat saattavat näkyä. Tätä ei pidä sekoittaa voimakkaaseen alapurentaan tai virheellisessä asennossa oleviin hampaisiin, joiden takia koira ei kykene sulkemaan kunnolla suutaan.

Kaula
Kohtalaisen lyhyt, vahva, kauniisti runkoon liittyvä. Kaulassa pitemmistä karvoista muodostuva kaulus, joka on uroksilla komeampi kuin nartuilla.

Kaulan tulee olla kohtalaisen lyhyt - ei siis kohtalaisen pitkä. Sen on liityttävä kauniisti runkoon. Hyvin kiinnittyneen kaulan ja takana sijaitsevien, viistojen lapojen ansiosta kaula ei voi sojottaa suoraan ylöspäin. Tällaiset kauniit linjat ovat erittäin toivottuja, valitettavasti nykyään aika harvinaisia. Niskaharja on huomattavampi yksityiskohta uroksella kuin nartulla. Usein myös harjan väritys saattaa poiketa muusta karvapeitteestä. Nartuilla tämä urosmainen harja usein puuttuu.

Eturaajat
Luusto keskivahva. Eturaajat hieman kaarevat, mutta lavat tiiviit ja viistot. 

Yksi rodun erikoispiirteistä ovat hieman kaarevat eturaajojen luut. Kyynärpäiden tulee kuitenkin olla tiiviisti rungossa kiinni. Ranteet eivät saa olla heikot, jolloin tassut osoittavat ulospäin.

Runko
Rungon pituus säästä hännäntyveen hieman säkäkorkeutta suurempi. Kylkiluut kaarevat, selkä suora.

Tiibetinspanieli on vahvarakenteinen, olemukseltaan kuitenkin sulava koira. Rintakehän tulee olla syvä ja hyvin kehitynyt. Viistojen ja takana sijaitsevien lapojen ansiosta eturinta tulee selvästi esille. Tänä päivänä esiintyvien suorien etuosien ansiosta voimakkaat eturinnat alkavat olla harvinaisia, samoin kuin edellämainitut hyvin kiinnittyneet kaulat. Rungon tulee olla suorakaiteen muotoinen, ei neliö. Kohtuullisuus kaikessa, liian pitkätkään rungot eivät ole kauniita. Voimme taas todeta tasapainoisen kokonaisvaikutelman vaatimuksen. Uroksilla säkä on selvemmin havaittavissa. Sukupuolileimaa luovia piirteitä.

Takaraajat 
Hyvärakenteiset ja vahvat. Matalat kintereet. Takaraajat takaa katsottuna suorat. Kohtuullinen polvikulma.

Polvien tulee olla hyvin kehittyneet ja kintereen matala.

Käpälät 
Jäniksenkäpälät. Pienet ja tiiviit. Karvat varpaiden välissä usein käpäliä pitemmät. Pyöreät kissankäpälät eivät toivottavat.

Tiibetinspanielin käpälän tulee olla hyvinmuodostunut jäniksenkäpälä, joka korostaa rodun eleganttia ulkomuotoa. Varpaidenvälien runsaat hapsut saattavat peittää koko käpälän näkyvistä. Nämä hapsut ovat harvinaisia, mutta erittäin toivottavia.

Häntä
Korkealle kiinnittynyt, runsashapsuinen, liikkeessä iloisesti selän päälle kiertyvä. (Koiran seistessä laskevasta hännästä ei tule rangaista.) 

Tiibetinspanieli kantaa häntäänsä korkealla, silkkimäisenä huiskuna selän yläpuolella. Mopsimainen tiukalla kiemuralla oleva häntä ei ole oikea. Mikäli tiibetinspanieli ei ole riittävän kiinnostunut ympäristöstään, häntä saattaa laskea kohti maata. Näyttelykehässä koiran tulee kuitenkin kantaa häntänsä liikkuessaan.

Liikkeet 
Nopeat, suorat, vapaat ja varmat.

Vapaan ja nopean askeltamisen tulee olla rodulle luonteenomaista. Sipsuttavat tai kömpelöt liikkeet ovat virheelliset. Tyypillistä ei myöskään ole voimakkaasti eteenpäin vievä, matkaa voittava liike. Liikkeiden tulee olla terveet, kevyet ja vapaat. Nopea, reipas ja määrätietoinen askellus yhdistettynä hieman ylimieliseen ilmeeseen sekä ylpeästi kannettu pieni pää sekä liehuva hännänhuisku ovat osa rodun itsevarmuutta ja charmia.

Karvapeite
Peitinkarva laadultaan silkkinen, lyhyttä pään ja raajojen etuosassa, rungossa kohtalaisen pitkää, melko rungonmyötäistä. Pohjavilla hienoa ja tiheää. Korvat ja eturaajojen takaosat kaunishapsuiset, häntä ja pakarat tuuhea- ja pitempikarvaiset. Ei liian runsaskarvainen, nartuilla on yleensä vähemmän karvaa ja kaulusta kuin uroksilla.

Tiibetinspanieli ei saa olla liian turkikas. Kiinanpalatsikoiran turkki ei ole tyypillinen, ei myöskään karvapeite, joka tuo mieleen kääpiöpystykorvan tai kiinanpystykorvan. Toivottu karvapeite on kaksinkertainen. Aluskarva on runsas ja tiheä, peitinkarvat ovat silkkimäiset, kasvoissa ja raajojen etuosissa turkki on lyhyttä. Pakaroissa, hännässä ja niskaharjassa karvapeite on vahvempaa ja pitempää kuin muualla rungossa. Korvissa ja eturaajojen takapuolella tulee olla myös pitempiä hapsuja. Turkin trimmaaminen ja leikkaaminen ei ole sallittua.

Väri 
Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja.

Maksanruskea ei ole toivottu väri koska siihen liittyvät vaaleat silmät ja ei toivottu maksanvärinen pigmentti. 

Paino ja koko 
Ihannepaino 4,1 - 6,8 kg. Säkäkorkeus noin 25 cm.

Rodussa esiintyy melko suuria kokovaihteluita, mikä johtuu rodun lyhyestä länsimaisesta historiasta. Tämän vuoksi myös suhtautuminen kokoon on ollut joustavaa. Koot näyttävät kuitenkin kokoajan kasvavan, johon tulisi kiinnittää huomiota. Olisi pyrittävä siihen, että urosten ja narttujen koot eivät poikkeaisi merkittävästi rotumääritelmän mukaisesta koosta. 

Virheet 
Kaikki poikkeamat edellämainituista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.

(rotumääritelmä otettu Tiibetinspanielit ry:n sivuilta www.tiibetinspanielit.fi )